Täällä säkenöi viisaus, oikeus, vapaus —ei muualla näin tällä lailla

 

No niin, blogillani on edelleen hyvin vähän seuraajia, mutta ainakin se on sitä itseään, siis kukaan ei pyytänyt minua tekemään tätä, työskentelen yksin, ei ole pomoa, en ota käskyjä keneltäkään.

Jos joku konservatiivinen, vapaus verkosto lopetetaan, tai vangitaan se ei vaikuta mitenkään minuun, ei myöskään, jos joku vaihtoehto media osoittautuu Venäjän alisteiseksi, se ei kuulu minulle. Miksi kuuluisi?

Sillä olen kohtaloni kapteeni, filosofiani lähde. Tämä ideologia täällä ei ole pinnalista, mutta tätä syvemmälle tätä viisautta ei pääse. Se joka pääsee, ei tiedä, että ydin ei ole ydin vaan reunat pinta on ydin, tai ainakin tämä pala reunaa. Jos miettii vaikka antiikin kreikkaa, vaikka orjuus oli kulttuurin ydintä ja demokratia vain pintaa, niin oliko sittenkin demokratia ydintä.

No! Mutta joka tapauksessa, jos kaikki muut vapauden äänet loppuvat Suomesta heidät vangitaan tai he kääntyvät kannattamaan väkivaltasysteemiä, tarkkailu järjestelmää, valheita ja sillai niin täällä Internetin unohdetulla joutomaalla loistaa tämä pieni vapauden kipinä. Paitsi tietenkin, jos minut vangitaan myös hmm. Mutta ei niin kuin henkisesti tarkoitan. Vaan siis niin kuin ilman fyysisiä pakotteita tai taloudellisia niin, vaikka he tuhoaisivat kaikkien sankarieni maineet, paljastamalla heidän pikku paheet, ja heikkoudet ja virheet suurelle maailmalle, niin se ei minua hätkäytä kummiskaan koska en seuraa esikuvia, seuraan sydäntäni ja Jumalaa, iki–vanhoja viisauksia, totuuksia, ihmisethän on vain ihmisiä ei kukaan ole Jeesus. Paitsi Jeesus.

 Ja jos he rikkovat viisaudet ja filosofiat pienillä viisastelun vasaroilla, ja todistavat hyvän pahaksi ja mustan valkeaksi, niin täällä on aina vain mulla ajattelun ikivihreä puutarha, koska lähteeni on hyvin hajautetut ja ymmärrän asiat syvällisemmin.

Myöskään henkilö kohtaisessa historiassani, tai psyykessäni ei ole mitään, mihin tarrata. Ei mitään, joka selvittäisi vakaumukseni syvyyden. Olen niin kuin huonosti kirjoitettu pää pahis elokuva universumin yhdennessätoista osassa, tai voihan se olla joku peli —20. lisä paketti. Niin että sankari jo luulee, että taistelu on sivuutettu, kun joku lapsuuteni epäkohta selvisi, tai löysin viimein rakkauden, kaikki väli questit on tehty, mutta aukaisen silti valomiekkani. Ja sankari, joka siis on, väärässä ei niin kuin tässä vertauksessa, mutta muuten, sanoo jotain ”Sinun ei tarvitse tehdä tätä, paha herra ei enään hallitse, pimeä puoli on hävinnyt, kyläsi on pelastunut, se on ohi.” Minä sanon ”Anna minulle vapaus tai kuolema” hän sanoo:” Annan vapauden. ” Minä sanon, ”öööh.” siis kuvaannollisesti ”Kun sanat loppuvat, miekat puhuvat.” tai ”Et ratkaissut etkä paljastanut mitään.”

Tarkoitan vain, että olen todellinen, aito en vain joku seuraaja en joku muu jossain vaan tämä täällä.