Miten oikeus toimii ilman valtiota? – Näkymätön käsi rikollisuuden torjunnassa(nopee AI bloggu)
Kun puhutaan täysin vapaasta, valtiottomasta markkinataloudesta, keskustelu kääntyy lähes poikkeuksetta yhteen ja samaan kysymykseen: Kuka estää rikollisuuden, jos ei ole poliisia, lakia tai tuomioistuimia?
Tilastojen mukaan 1–2 prosenttia väestöstä on psykopaatteja. Miten tällaiset yksilöt pidetään kurissa ilman valtion väkivaltakoneistoa? Ja miten ihmeessä taloustieteilijä Adam Smithin kuuluisa "näkymätön käsi" liittyy rikosten selvittämiseen?
Tässä kirjoituksessa pureudutaan siihen, miltä oikeusjärjestelmä voisi näyttää vapailla markkinoilla.
Valtio ei poista pahuutta – päinvastoin
Ajatus valtion väkivaltamonopolin epäoikeudenmukaisuudesta ei ole uusi; sitä perusteltiin vakuuttavasti jo antiikin Kreikassa. Silti valtiot ovat edelleen pystyssä.
Filosofi Stefan Molyneux tiivistää ongelman osuvasti: "Et luota psykopaattiin jokapäiväisessä elämässä, miksi sitten luotat häneen valtion johdossa?" Valtio ei siis poista psykopaattien aiheuttamaa uhkaa, vaan pahimmillaan keskittää heille valtavasti valtaa.
Jotta yhteiskunta voisi ylipäätään siirtyä valtiottomaan tilaan, ihmisten yleisen moraalikäsityksen ja järkiperusteluiden täytyy olla jo valmiiksi korkealla tasolla. Tällaisessa ympäristössä rikollisuus olisi luonnostaan nykyistä vähäisempää. Ne harvat yksilöt, joilla on synnynnäisiä, vakavia empatiakyvyn puutteita, hoidettaisiin todennäköisesti kehittyneen lääketieteen keinoin.
Mitä Adam Smithin näkymätön käsi tarkoittaa oikeusjärjestelmässä?
Taloustieteilijä Milton Friedman käytti kuuluisaa esimerkkiä tavallisesta lyijykynästä havainnollistaakseen markkinoiden näkymätöntä kättä. Yhden kynän valmistamiseen tarvitaan kymmeniätuhansia ihmisiä ympäri maailmaa – kaivostyöläisiä, metsureita, kemistejä ja kuljettajia. Kukaan heistä ei tunne toisiaan, eikä kukaan yksinään osaa valmistaa koko kynää, mutta vapaat markkinat ja hintamekanismi ohjaavat heidät tuottamaan sen saumattomasti.
Sama hajautettu periaate toimii myös oikeusjärjestelmässä. Kun pilkomme nykyisen oikeusjärjestelmän osiin, se koostuu neljästä peruspalvelusta:
- Tutkinta: Rikosten selvittäminen (nykyajan "Columbot ja Neiti Marplet").
- Ennaltaehkäisy ja valvonta: Vartiointi ja järjestyksenpito.
- Oikeudenkäynti: Asianajo ja riitojen ratkaisu.
- Rangaistusten täytäntöönpano: Vankilat ja muut seuraamukset.
Ilman valtiota nämä kaikki olisivat yksityisen sektorin tuottamia palveluita, joita rahoitettaisiin esimerkiksi vakuutusmaksuilla tai vapaaehtoisilla keräyksillä.
Kuka valvoo valvojia? Esimerkki vapaiden markkinoiden oikeusketjusta
Kuvitellaan käytännön tilanne, jossa vakuutusyhtiö palkkaa yksityisen etsivätoimiston selvittämään asuntomurtojen sarjan. Etsivät nappaavat varkaan ja vievät hänet yksityiseen säilöönottolaitokseen.
Miten estetään mielivalta?
- Vankiloiden ja tuomioistuinten keskinäinen valvonta: Luotettava vankilayritys ei ota ketä tahansa sisään pysyvästi. Sillä on tarkka lista hyväksytyistä, puolueettomista tuomioistuinyrityksistä. Vankila voi vuokrata etsivätoimistolle väliaikaisen säilytyspaikan siksi aikaa, kunnes pätevä tuomioistuin on käsitellyt jutun ja todennut syyllisyyden.
- Maine ja luokitusjärjestelmät: Entä jos epärehellinen etsivätoimisto vie syyttömän ihmisen halvalle "huuhaa-tuomioistuimelle", joka ei vaadi todisteita? Tällainen toiminta romahduttaisi välittömästi etsivätoimiston ja tuomioistuimen luottoluokituksen. Tavalliset, maksavat asiakkaat ja vakuutusyhtiöt hylkäisivät ne. Lisäksi moitittavasti toiminut yritys saisi peräänsä muiden toimijoiden palkkionmetsästäjät.
- Vapaa media ja eettiset pelisäännöt: Vapaassa maailmassa tutkiva journalismi toimisi ilman valtiollista ohjausta tai tukia. Jos jokin vankila alkaisi kohdella vankeja epäinhimillisesti, teettää heillä orjatyötä tai käydä elinkauppaa, julkinen kohu tuhoaisi yrityksen rahoituksen ja asiakaskunnan yhdessä yössä.
Monimutkainen, mutta itseään korjaava järjestelmä
Markkinaehtoinen oikeusjärjestelmä on kieltämättä monimutkainen kokonaisuus, jonka kaikkia kiemuroita vain asiaan perehtynyt "oikeusnörtti" jaksaisi seurata. Tavalliselle ihmiselle se näyttäytyisi kuitenkin yksinkertaisena turvana: ostat vakuutuksen, ja luotettavat, keskenään kilpailevat ammattilaiset hoitavat loput.
Parhaat ja menestyneimmät oikeusyritykset palkkaisivat riveihinsä huippuluokan filosofeja ja eetikkoja määrittelemään tarkat rajat sille, mikä on oikeudenmukaista. Markkinoilla kun valtaa ei voi ottaa väkisin – luottamus ja rahoitus on ansaittava joka ikinen päivä uudelleen.
Kommentit
Lähetä kommentti