Katkeruuden syöjät – Miten Kiinan kommunistinen dystopia syö omat nuorensa

Huomautus: Tämän tekstin taustoituksessa, kielenhuollossa ja muotoilussa on käytetty apuna tekoälyä.

Kun länsimaissa puhutaan Kiinan ihmisoikeusloukkauksista, katseet kääntyvät perustellusti Xinjiangin alueelle ja uiguurimuslimien pakkotyöhön. Julkisuudessa syntyy helposti kuva, että Kiinan tehtaiden vääristymät ja maata vaivaava historiallisen suuri nuorisotyöttömyys johtuisivat vain tästä yhdestä eristetystä kriisistä.

Mutta matemaattinen ja taloudellinen totuus on toinen. Pelkät uiguurien pakkotyösiirrot – vaikka ne koskettavatkin miljoonia ihmisiä – eivät mittakaavaltaan riitä selittämään sitä, miksi Kiinan kaupunkien nuorisotyöttömyys on räjähtänyt käsiin ja nuoret ovat alkaneet kapinoida. Kyseessä on paljon laajempi, koko valtion kattava kylmä koneisto.

Lännen muslimien vasemmistointo ja historian ironia

Ennen kuin sukelletaan Kiinan tehtaiden syvyyksiin, pysähdytään hetkeksi pohtimaan länsimaista politiikkaa. Suomessa ja laajemmin Euroopassa maahanmuuttajataustaiset muslimit äänestävät tunnetusti herkästi vasemmistolaisia puolueita. Perusteena on usein ajatus siitä, että vasemmisto puolustaa vähemmistöjä, heikompia ja työläisten oikeuksia.

Tässä piilee kuitenkin historian synkin ironia. Samaan aikaan kun lännen muslimit nauttivat demokraattisesta vapaudestaan äänestää vasemmistolaisia arvoja, maailman suurin nimellisesti "kommunistinen" eli äärivasemmistolaisesta ideologiasta ponnistava puolue Kiinassa tuhoaa järjestelmällisesti islamilaista kulttuuria. Kiinassa islaminusko pyritään "kiinalaistamaan" pakolla: moskeijoita puretaan, uskonnolliset symbolit kielletään ja muslimeja suljetaan leireille, joissa heidät pakotetaan vannomaan uskollisuutta puolueelle. Diktatuurissa vasemmistolainen utopia kääntyykin vähemmistöjen painajaiseksi.

"Ammattilapset" – Kiinan työmarkkinoiden vaiettu salaisuus

Mutta palataan takaisin talouteen. Jos uiguurit eivät yksin selitä Kiinan miljoonaluokan nuorisotyöttömyyttä, mikä sen tekee? Vastaus löytyy Kiinan omasta ammattikoulujärjestelmästä ja laillistetusta nuorisoristosta.

Kiinassa pyörii massiivinen "ammattilasten" ja harjoittelijoiden ilmaistyöjärjestelmä. Valmistuakseen ammattikouluista miljoonien nuorten on pakko suorittaa kuukausien mittaisia työharjoitteluita. Koulut tekevät salaisia, rahakkaissa sopimuksia suoraan suuryritysten ja tehtaiden kanssa. Opiskelijat lähetetään liukuhihnalle tekemään jopa 12-tuntisia yövuoroja olemattomalla palkalla. Jos nuori kieltäytyy, koulu evää tutkintotodistuksen. Kyseessä ei ole työssäoppiminen, vaan valtion siunaama pakkotyötehdas.

Tämä luo markkinoille valtavan määrän ilmaista tai naurettavan halpaa työvoimaa. Ja tästä pääsemme nuorisotyöttömyyden ytimeen: Miksi tehtaat palkkaisivat vapailla markkinoilla olevia nuoria kunnon palkalla, kun valtio ja koulujärjestelmä syöttävät heille jatkuvasti uutta, alistettua ilmaistyövoimaa?

Tämän seurauksena kiinalaiset nuoret ovat alkaneet soveltaa passiivista vastarintaa. Syntyivät ilmiöt kuten Tang ping ("makoilu") ja Bai lan ("antaa mädäntyä"). Nuoret kieltäytyvät osallistumasta oravanpyörään, jäävät kotiin ja antavat elämänsä mädäntyä, koska he tietävät, etteivät voi voittaa rikkinäistä peliä.

Miksi ylhäältä alas -järjestelmä ei korjaa tilannetta?

Länsimaisesta näkökulmasta luulisi, että Kiinan kaikkivoipa kommunistinen puolue voisi vain yhdellä ylhäältä alas annetulla käskyllä korjata tilanteen, kieltää riiston ja työllistää nuorensa. Puolue ei kuitenkaan tee niin kolmesta syystä:

  1. "Maailman tehtaan" kilpailukyky: Jos puolue nostaisi nuorten palkkoja tai parantaisi työoloja, Kiinan tuotantokustannukset nousisivat. Silloin länsimaiset brändit siirtäisivät tehtaansa Vietnamiin tai Intiaan. Puolueelle talouskasvu ja globaali mahti ovat tärkeämpiä kuin omien nuorten hyvinvointi.
  2. Paikallistason korruptio: Kiinan provinsseissa virkamiesten ylennykset riippuvat alueen tehtaiden tuottamasta BKT-kasvusta. Paikallishallinto katsoo ammattikoulujen ja tehtaiden laitonta bisnestä sormien läpi, koska se pitää talousrattaat pyörimässä.
  3. Ideologinen sokeus: Puolue ei syytä järjestelmää, vaan nuoria itseään. Presidentti Xi Jinping on julkisesti kehottanut kiinalaisia nuoria "syömään katkeruutta" (chi ku) – eli lopettamaan valituksen ja kärsimään hiljaa. Puolueen ratkaisu nuorisotyöttömyyteen on jopa yrittää lähettää koulutettuja kaupunkilaisnuoria takaisin maaseudulle ruumiillisiin töihin.

Vapauden vapaus

Tämä on se suuri opetus, jonka Kiinan kriisi meille antaa. Demokratiassa ja vapaassa lännessä nuorilla ja vähemmistöillä on oikeus vaatia parempaa, kritisoida harjoittelujärjestelmiä, perustaa ammattiliittoja ja äänestää ketä haluavat muuttaakseen suuntaa. Tätä tarkoittaa vapauden vapaus.

Kiinan kaltaisessa autoritäärisessä valtiossa järjestelmä ei ole olemassa ihmistä varten, vaan ihminen on olemassa järjestelmää varten. Kun ylhäältä ohjattu diktatuuri kohtaa oman toimimattomuutensa, se ei korjaa virheitään – se käskee kansalaisiaan vain mätänemään hiljaa ja syömään katkeruutta.


Lue lisää ja tutustu lähteisiin:

  • YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportti Xinjiangista (OHCHR): Virallinen näyttö uiguurivähemmistön pakkotyöstä ja vainosta.
  • Australian Strategic Policy Institute (ASPI): "Uyghurs for sale" -tutkimusraportti, joka paljasti uiguurityövoiman siirrot Kiinan rannikkotehtaisiin.
  • Network of Chinese Human Rights Defenders (CHRD): Raportit ja seuranta Kiinan ammattikoululaisten pakotetuista työharjoitteluista (Forced Internships).
  • Financial Times / Bloomberg: Talousanalyysit Kiinan nuorisotyöttömyyden rakenteellisista syistä sekä "Tang ping" (lying flat) ja "Bai lan" (let it rot) -ilmiöistä.

Kommentit

Lue myös : )

Poliittinen nelikenttä, on oikeasti kolmikenttä

Pettymyksiä: Äikkä koulussa.

Poliitinen kolmikenttä super äftermätssi| Endgame

Incel nurkkaus: Se on varmaan lähinnä peilausta, siis top 10% meemi

Miksi ilmastohuijaus?|Follow the money

Falun Gongin kohtalo Kiinassa – Teollinen kansanmurha valtion suojeluksessa

80-luvun lopun ja 90-luvun alun lama johtui vapauden puutteesta, ei säätelyn puutteesta

Suomen keskittämispolitiikka tappoi omavaraisuuden – ei EU, ei markkinat