AI fänfiktio Flash supermäni tarina: Aikainmurtaja
Metropoliksen hylätyn satamavaraston katolla tuuli kävi kylmästi Metropolis-joen yltä. Superman laskeutui hitaasti maahan, suoristi punaisen viittansa ja asetti kätensä lanteilleen – tyypilliseen, järkähtämättömään asentoonsa. Hänen edessään, varjojen keskellä, seisoi Lex Luthor. Luthorilla ei ollut yllään massiivista mecha-pukuaan, vaan räätälöity mittatilauspuku ja kädessään vain outo, pitkäpiippuinen ja raskaasti muotoiltu pistooli.
Superman huokaisi raskaasti. "Tämä päättyy tähän, Lex. Mikään tavanomainen ase ei minuun tehoa, tiedät sen itsekin. Luodit vain kimmokkeina putoavat maahan."
Luthorin kasvoille levisi kylmä, ylimielinen virnistys. Hän nosti pistoolin verkkaan ja osoitti sillä suoraan Teräsmiehen rintakehää.
"Voi Kal-El... Sinun ylimielisyytesi on aina ollut suurin heikkoutesi", Luthor aloitti, ja hänen äänensä kaikui tyhjällä katolla. "Et edes sinä voi kestää tätä ammusta. Luuletko todella, että tämä on tavallinen ase? Minä otin mallia mannerten välisistä ballistisista ohjuksista. Ohjukset käyttävät suihkumoottoreita – thrustereita – saavuttaakseen nopeuksia, joita mikään tavanomainen ruutipanatikku ei voi tarjota. Tämän luodin sisään on rakennettu mikroskooppinen, hyper-tiivistetty thrusteri."
Luthor otti askeleen eteenpäin, silmät palaen voitontahdosta.
"Kun painan liipaisinta, luoti poistuu piipusta tavallista vauhtia. Mutta ilmassa sen oma suihkumoottori syttyy. Se ei hidastu ilmanvastuksen vuoksi, vaan se kiihdyttää. Se menee niin käsittämätöntä vauhtia, että sen liike-energia riittää rikkomaan kryptonilaisen ihon helposti. Ja mikä parasta? Se on ohjelmoitu hakeutumaan DNA-jälkesi mukaan. Se seuraa sinua mihin vain menetkin. Tervetuloa evoluutiollesi päätepisteeseen."
Superman pysyi paikoillaan, kädet yhä lanteillaan. Hän uskoi vankasti omaan nopeuteensa ja lujuuteensa. Hän ei tiennyt, kuinka vaarallinen ase todella oli.
Sillä sekunnilla, kymmenen kilometrin päässä S.T.A.R. Labsin varastossa, Flash – Barry Allen – tuijotti hätääntyneenä varastettuja LexCorpin piirustuksia, jotka hän oli juuri löytänyt tutkiessaan Luthorin salaista datavirtaa.
"Voi luoja..." Barry kuiskasi, ja hänen silmänsä laajenivat kauhusta. "Tämä ei ole pelkkä luoti. Jos se kytkeytyy Teräsmiehen nopeuteen, se kiihdyttää valonnopeuden yli ja repii aika-avaruuden rikki."
Punainen salama välähti, ja Flash katosi paikalta jättäen jälkeensä vain rätisevää sähköä.
Katolla Luthor painasi liipaisinta. KLIK-BUM.
Ammus laukesi. Aluksi se liikkui tavallisen luodin tavoin. Mutta metrin päässä piipusta ammuksen perässä oleva pieni suihkumoottori syttyi sokaisevan siniseen liekkiin. Ammus päästi korviahuumaavan vihellyksen ja alkoi kiihdyttää eksponentiaalisesti.
Samalla hetkellä punainen sähköpilvi iski katolle. Flash syöksyi suoraan Supermanin ja aseen väliin. Hän ojensi kätensä napataakseen luodin ilmasta.
Mutta ammus reagoi Flashin kehosta säteilevään Speed Force -energiaan. Se imaisi sähkön itseensä, ja sen suihkumoottori karjaisi täydellä teholla. Ammus ei pysähtynyt, vaan se väisti sekunnin murto-osassa ja sinkoutui suoraan valonnopeuden yli.
Ilmakehä heidän ympärillään repesi puhtaaksi, loistavaksi kvanttiportaaliksi. Sinivihreä aika-aukko nielaisi ammuksen, ja Flash, joka oli jo täydessä vauhdissa, menetti tasapainonsa ja syöksyi ammuksen perässä suoraan historian syövereihin.
Takaa-ajo halki ajan oli alkanut. Ammus hakeutui Supermanin elämänjanaa pitkin taaksepäin, etsien kohdettaan sieltä, missä tämän DNA oli aiemmin vaikuttanut.
Flash juoksi elämänsä hirvittävintä vauhtia. Todellisuus heidän ympärillään vilisi pirstaleina. Ensin he ohittivat Metropoliksen lähimenneisyyden, sitten Smallvillen maaseudun ja maissipellot, joissa teini-ikäinen Clark Kent ajoi traktoria. Ammus vain jatkoi kiihdyttämistä, ohittaen jokaisen hetken millisekunnissa.
Lopulta aika-avaruus repesi kokonaan uuteen ulottuvuuteen. Flash huomasi juoksevansa murenevien, loistavien kristallitornien päällä. Taivaalla loimotti valtava, punainen aurinko Rao. Maa järisi ja halkeili vihreää valoa säteillen.
Krypton.
Ammus oli kelannut ajan takaisin Supermanin biologisille juurille, hetkeen, jolloin planeetta oli tuhoutumassa. Flash katsoi ylös ja näki kristallisen laukaisualustan. Siellä tiedemies Jor-Elin käsistä nousi ilmaan pieni, hopeinen vauvakapseli – vauva-Kal-El oli matkalla kohti Maata.
Lex Luthorin ammus ohjelmistoineen huusi täydellä teholla. Suihkumoottori ulvoen se käänsi nokkansa kohti nousevaa alusta tuhotakseen Supermanin ennen kuin tämä ehtisi edes täyttää yhtä vuotta.
"Et... osu... lapseen!" Barry karjaisi.
Kryptonin painovoima oli musertava Maahan verrattuna, ja jokainen askel tuntui siltä kuin vuori olisi painanut Flashin harteita. Mutta hän keräsi kehostaan viimeisetkin tahdonrippeet. Hänestä tuli puhdasta, kultaista salamaa. Hän ponkaisi murenevan kristallitornin reunalta suoraan ilmaan, lensi tyhjiön halki ja sulki nyrkkinsä tiukasti ammuksen ympärille juuri ennen kuin se osui aluksen moottoreihin.
PUM!
Ammuksen suihkumoottori yskähti ja sammui Flashin puristuksessa. Kapseli sujahti turvallisesti pilvien läpi kohti avaruutta. Mutta iskun voimasta ammuksen kineettinen ja sähköinen energia purkautui suoraan Flashin kehoon.
Samaan aikaan kuolevan planeetan ydin murtui. Jor-El, joka oli alhaalla seurannut outoa punapukuista pelastajaa, laukaisi alustan hätäenergiajärjestelmän. Suuri, loistava sininen kryptonilainen kristalli sinkoutui suoraan ilmalennossa olevan Flashin rinnassa olevaan salamamerkkiin, ladaten tämän tyhjentyneen Speed Forcen täyteen kosmista energiaa.
Latauksen voimasta Flash saavutti kriittisen nopeuden sekunnissa. Juuri kun Krypton räjähtäen hajosi miljardeiksi kappaleiksi, Flash iski nyrkkinsä ilmaan ja repäisi itsensä takaisin portaalin läpi nykyhetkeen.
Metropoliksen LexCorpin katolla oli kulunut vain silmänräpäys.
Luthor piti yhä pistooliaan ylhäällä, ja Superman seisoi yhä itsevarmassa asennossaan, kädet lanteilla. Yhtäkkiä taivaalta iski niin raju sähköpurkaus, että paineaalto lennätti Luthorin selälleen katon reunaan. Pistooli kirposi hänen kädestään.
Kun valo ja savu hälvenivät, maassa heidän välissään makasi Flash.
Hänen pukunsa savusi ja oli täynnä punaista, vierasta avaruuspölyä. Hänen toisessa kädessään oli tikka, lähes murtumaton ote täysin vääntyneestä ja sammuneesta LexCorpin thrusteri-ammuksesta. Hänen rinnassaan loistava kryptonilainen kristalli himmeni pikkuhiljaa, ja Barryn silmät pyörähtivät ympäri täydellisestä uupumuksesta, ennen kuin hän pyörtyi asfaltille.
Superman pudotti kätensä lanteiltaan ja astui hätääntyneenä eteenpäin, polvistuen ystävänsä viereen. Hän katsoi luotia Flashin kädessä, katsoi outoa pölyä ja tajusi, että Flash oli juuri tehnyt jotain sellaista, mitä kukaan muu koko maailmankaikkeudessa ei olisi pystynyt tekemään.
Luthor nousi ylös pudistellen pölyjä puvustaan, täysin järkyttyneenä. "Mitä... Mitä hän teki? Miten se ammus on tuossa?!"
Superman nousi hitaasti pystyyn, kääntyen Luthorin puoleen. Hänen silmänsä alkoivat loistaa kirkkaan punaisina kuumuudesta. "Hän pelasti minut, Lex. Ja hän pelasti jotain sellaista, mitä sinä et koskaan tule ymmärtämään."
Kommentit
Lähetä kommentti