Kun poliitikot haluavat pelotella kansaa vapaalla markkinataloudella, he leimaavat sen "riistokapitalismiksi" ja tarjoavat lääkkeeksi tiukkaa valtion sääntelyä. Otetaan leima vastaan – sillä historia todistaa, että todellinen riisto syntyy juuri silloin, kun valtio ja suuryritykset lyövät hynttyyt yhteen ja tappavat vapaan kilpailun.
Kun nykyajan poliitikot ja talousvaikuttajat haluavat pelotella kansaa vapaalla markkinataloudella, he kaivavat esiin taikasanan: riistokapitalismi. Heidän mukaansa vapaat markkinat johtavat automaattisesti heikkojen sortoon, ja ainoa pelastus on valtion vahva ohjaus, tiukka sääntely ja niin sanottu ihmiskasvoinen kapitalismi.
Mutta pysähdytään hetkeksi. Mitä tapahtuu silloin, kun valtio ei tyydy vain olemaan erotuomari, vaan alkaa itse pelata – ja jakaa parhaille kavereilleen yksinoikeuksia, monopoleja ja verovaroin tuettuja etuoikeuksia? Silloin ei synny ihmiskasvoista paratiisia. Silloin syntyy historian pahin mahdollinen riistokoneisto.
Jos et usko, katsotaanpa historiaan. Katsotaan Englannin Itä-Intian kauppakomppaniaa (EIC).
EIC ei ollut mikään vapaiden markkinoiden sankari, joka olisi kilpaillut reilusti asiakkaiden suosiosta. Päinvastoin. Se oli täydellinen esimerkki valtiojohtoisesta monopolikapitalismista. Yhtiö syntyi vuonna 1600, kun kuningatar Elisabet I myönsi sille kuninkaallisen toimiluvan – käytännössä valtion takaaman yksinoikeuden. Valtio suojeli yhtiötä kilpailulta, ja vastineeksi yhtiö tuloutti kruunulle valtavia määriä tulleja, lupamaksuja ja suoria verovaroja.
Kuningatar ja Britannia kyllä rikastuivat. Lontoon eliitti kylpi teessä, silkissä ja verotuloissa. Valtion kassa kiitti, kun sen suojelema jättiyhtiö takoi tulosta.
Mutta entä Intia?
Kun valtio ja suuryritys löivät hynttyyt yhteen, kilpailu kuoli ja vastuunkanto katosi. EIC ei enää tyytynyt pelkkään kaupankäyntiin, vaan se hankki itselleen verotusoikeuden ja oman armeijan. Kun markkinoilla ei ollut kilpailua eikä paikallisilla ihmisillä suojaa valtion tukemaa monopolia vastaan, seuraukset olivat tuhoisat. Intian vauraus pumpattiin ulos, paikallinen elinkeinoelämä murskattiin ja yhtiön ahneus yhdistettynä valtion siunaukseen johti miljoonien ihmisten nälänhätiin – samaan aikaan kun yhtiön osakkeenomistajat ja Britannian kruunu laskivat voittojaan.
Tämä on se todellinen "riistokapitalismi". Se ei synny siitä, että ihmiset saavat vapaasti käydä kauppaa ja yrittää. Se syntyy siitä, kun valtion koneisto valjastetaan suojelemaan valittuja toimijoita, rajoittamaan kilpailua ja keräämään veroja kansan selkänahasta.
Meidän on syytä pitää tämä mielessä myös täällä Suomessa. Kun kuulemme puheita siitä, kuinka valtion on ohjattava taloutta yhä tiukemmin, tuettava valittuja aloja verovaroin ja säänneltävä markkinoita "yhteisen hyvän" nimissä, hälytyskellojen pitäisi soida. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla – ja valtiojohtoisen kapitalismin päätepisteessä odottaa aina sama lopputulos: harvojen etuoikeus ja tavallisen kansan köyhtyminen.
Kommentit
Lähetä kommentti