Vapaa tahto – todistus neljällä tapaa

 Vapaata tahtoa ei ole, sanovat ne, jotka tahtovat tehdä pahaa toisille ja elää epäterveellisesti. Juoda paljon alkoholia, juhlia, tatuointeja, tupakkia, huumetta, rikkoa paikkoja, varastaa ja rötöstää ja rikkoa kaikkia ihmisten ja Jumalan sääntöjä. Hän sanoo: “Voin tehdä mitä vaan syntiä, koska ei ole vapaata tahtoa. Minua ei voi syyttää mistään — olen robotti peepaa puu paa.”

Mutta ihmisellä on vapaa tahto! Ja tämän todistaa, nykytiede, onhan se saanut selville senkin ikiaikasen filosofisen ongelman kuin: Kumpi oli ensin; muna vai kana? Munahan se oli ensin –dinosaurukset jo munivat munia.

Jotta ymmärtää vapaan tahdon, pitää ymmärtää mitä on oppi determinismistä, se on vapaan tahdon idean vasta kohta, se tarkoittaa:

 Jokaisella tapahtumalla on syy, —syy; siis aiempi tapahtuma, joka vaikuttaa tähän nykyiseen tapahtumaan.

Syyt määräävät seuraukset.

Kaiken mitä siis voi tapahtua esineelle tai objektille, voi laskea, muodostaa syistä, jotka vaikuttavat siihen.

Niin pitkälle että, ihminenkin on vain objekti tahdoton esine, joka luulee, että hänellä on vapaa tahto, mutta hän seuraakin monimutkaisten kaavojen kautta asioita, jotka vaikuttavat häneen. Kivat jutut antavat dopamiinia ja pahat antaa jotain, ja … No hän on vain dominonappula hyvin suuressa kaatuvien dominoiden sarjassa ilman henkilökohtaista vastuuta omista asioistaan.

Supertietokone voisi simuloida tämän ihmisen elämää, kun sille antaa kaikki maailman tämänhetkiset tiedot tästä henkilöstä ja vaikutukset mitkä häneen vaikuttaa, niin hyvin että se mega-tietokone voi kertoa tälle ihmiselle mitä hän tekee seuraavaksi, ja mitä hän ajattelee. Ja tämä kaiken ennustaminen ei rajoitu siihen, että yksi henkilö on ennustettava, vaan, että koko maailma ihan koko universumi on, kuin kellon koneisto, jossa kaikki palat seuraavat ennalta määrättyä kohtaloa. Tällaiseen deterministiseen kellopelimaailmaa Newtonin klassisen fysiikka innoitti.

Mutta moderni kvanttifysiikka (Albert Einstein) näyttää toisenlaista maailmaa.

Ensimmäinen todistus: Maailma ei ole kokonaan deterministinen, jos siinä on yksi sattuma, jota ei voi mitenkään ennalta arvata siihen vaikuttavista edellisistä syistä – siis jos on olemassa asia, joka antaa tosi sattumaa, sellaista sattumaa, jota millään kaavalla ei voi ennusta.

 Ja sellainen on kvanttimaailma, se on hyvinkin sattumanvarainen, miten kvarkit värähtelevät. Ja se ei ole yhdessä paikassa, vaan kaikkialla jotkut teorioivat, että pikkuruisessa kvanttimittakaavassa tyhjyydessäkin leijaillee virtuaalipartikkeleita, ja syntyy kosmista kohinaa.

Eli maailma ei ole deterministinen, ja siis ihminen, joka myös koostuu tästä maailmasta ja atomeista, ei ole deterministinen, koska sen sisällä niin kuin kaikkialla on kvanttimaailmaa. Aivothan on nykytieteen valossa kvantti tietokone.

Se kaiken ennustava superhypertietokone voisi vain korkeintaan ennustaa todennäköisyyksiä mitä tapahtuu seuraavaksi, koska kvanttien arvat voivat heittää laskut toisin päin: Deluxkoneen laskujen mukaan Ihminen voi 99 % todennäköisyydellä kääntyä tien risteyksestä vasemmalle, ja vain yhdellä prosentilla oikealle sen perusteella se hyperultratietokone voi veikata, että “vasen”, mutta ihminen käveleekin kotiinsa, tai on jo ennen risteystä oikaissut metsän poikki. Se on tuurista kiinni, onnistaako sitä superkonetta. Eli ei ole ennalta määrättyä kohtaloa, vaan lipertaristinen vapaa tahto.

Toinen todistus: Vaikka olisi vain klassinen meganiikka, eikä pienen pientä kvantti maailmaa, jotkut laskut ovat niin vaikeita, ettei niitä voi selvittää, vaikka olisi kaikki vaikuttavat tekiät, tämä on ihan matemaattisesti todistettu….  Mietitään vaikka virtausta, pyörteitä, turpulensseja eli Navier-Stokessin integraali laskuja; eihän niitä voi ratkaista kuin rajoitetusti kahdessa ulottuvuudessa ja vain pieninä paloina eli diskreettisesti. Eli voisi sanoa että äärimmäinen monimutkaisuus tekee determisestä maailmasta epädetermistisen.

Kolmas todistus: Sitä paitsi Raamatussa sanotaan, että ihmisellä on vapaa tahto, vaikka Jumala tietääkin kaiken ennalta:

“Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä” 5. Moos. 30:19

“valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella.” Joosua 24:15

“Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.” Sananl. 16:9

Selvennystä: Mutta ei pidä sekoittaa vapaata tahtoa siihen, että ei voi valita väärin. Itse asiassa, jos aina pitäisi valita oikein, silloinhan ei olisi vapaata tahtoa, vaan oikean valinnan pakko. Ei siis siinä tapauksessa, jos jotenkin tietäisi ennalta joka hetki mikä on paras mahdollinen vaihtoehto, —eli pystyisi ennustamaan tulevaisuuden— ja sen mukaan aina valitsisi sen hyvän vaihtoehdon; ei koska silloin voi kumminkin halutessaan valita sen myös vähän huonomman vaihto ehdon. Mutta silloin olisi oikean valinnan pakko, jos ei edes voisi valita huonoja vaihtoehtoja, vaan vartalo liikkuisi hyviin asioihin itsestään kuin noiduttuna vaikka yrittäisi estellä, ilman edes tietämättä, että nyt menee hyvin.

Sairaukset … epäonni vähentävät valinnan mahdollisuuksia, mutta eivät poista vapaata tahtoa.

Viha … mieltä muuttavat huumeet, muuttavat aivokemiaa ja sitä mitä haluaa valita, mutta ne eivät poista mahdollisuutta valita.

Muuten: Tuli noista syistä mieleen Tuomas Akvinolainen; etsin hänestä tietoa koneella kuten miten hänet oikein kirjoitettiin, hänhän sanoi:

Kaikki mikä liikkuu, liikkuu jonkin toisen vaikutuksesta, näiden liikuttajien ketju ei voi olla ääretön. Siksi täytyy olla ensimmäinen liikuttaja. Myöhemmin hän sanoi tätä Jumalaksi.

Mutta kysymys kuuluu, miksei hänelle riittänyt Jeesuksen ihme teot? Ja hän ei vain sattumalta miettinyt, että pallo ei lähde vierimään ilman tönäisyä, ja sitten kun se vierii niin kuka tönäisi tönäisijää, eli lihakset ei liiku ilman hermosignaalia. Ja siitä sitten vahingossa päätyi lopulta jumalaan. Ei se ei ollut sattuman varaista pohdiskelua, hänellä on nimittäin nimissään neljä muuta ylpeää todistusta Jumalasta. Tämä oli ensimmäinen liikuttaja muut ovat; ensimmäinen syy, välttämätön olento, täydellisyyden asteet ja luonnon järjestys.

Miksi sei Jeesus riitä? Tämähän on melkein pahempaa harha oppia, kuin minun omat pääni sisäiset salaiset teoriat, siitä että Jumala valitsi Juutalaisten uskonnon oikeaksi, kaikista sen ajan uskonnoista, sen sijaan, että se oli oikea alun perin, tavallaan käytti sitä myyttiä näyttäytyäkseen. Ja teki siitä Kristuksella yleismaailmallisen.

   Kyselin Akvinolaisesta vähän lisää tietokoneella, että miksi hän alkoi miettimään miten todistaa Jumalan: Akvinolainen eli 1200-luvulla italiassa. Ja muuta mitä se sanoi, että hän oli hyvin uskonnollinen, ja katollinen pappi0 ja, että hän kehitteli näitä ei raamatullisia todistuksia Jumalasta, sen ajan muu uskonnollisille ja ateisteille. (Ateisteja kutsuttiin silloin epikurolaisiksi; heistä maailma oli ollut aina, ei ole Jumalaa, elämä päättyy kuolemaan.)

Kysyin vasitella lisää sen ajan ateisteista, ja ne olivat lähinnä joitain seiniin töhertäjiä; no tavallisia ihmisiä ilman titteleitä, parhaimmillaan heitä kutsuttiin luonnon filosofeiksi, seinien lisäksi, oikeustapauksista ja munkkien päiväkirjoista(kronikat) löytyy heidän mietteitänsä, kuten: ”Ei ole taivasta eikä helvettiä.” “Kun kuolemme, olemme kuin eläimet.” ”Jumalat ovat pappien keksintöä.”  

Siger Brabantista, sanoi: ”Järki voi päätyä eri tulokseen kuin usko.” Hän on kuuluisin epikurolainen, tai ainakin kuuluisin jota syytettiin epikurolaisuudesta.

Tuomas Akvinolaisen Järkeily perustui Aristoteleen oppeihin, hänen tapaisia ja aikalaisia, Jumalan todistaja ajattelijoita oli Albertus Magnus (1217–1274), Siger Brabantista (1240–1284), Roger Bacon (1219–1292), Maimonides (1138–1204), Averroes (1126–1198) ja sitten ei Aristolainen, vaan metafyysikko Bonaventura (1217–1274).

Eli se oli muotia silloin. Kaikkea sitä. Olisi ehkä ollut fiksumpaa tällaisen Aristolaisen harha oppi keksistelyn sijaan, kääntää raamattu kansan kielelle Latinasta. Eikö? Jos epikurolaiset olisivat munkkilatinan sijaan kuulleet Jeesuksen ihmeistä, ehkä he olisivat muuttaneet kantojaan.

Neljäs todistus: Sitten ajattelin kysellä tietokoneelta, mitäs keskiajan ajattelijat, filosofit olivat mieltä vapaasta tahdosta?

Tietokone:

Keskiajan filosofit eivät olleet deterministejä siinä modernissa mielessä, jossa kaikki olisi ennalta määrätty luonnonlaeilla. Päinvastoin: lähes kaikki suuret keskiajan ajattelijat puolustivat jonkinlaista vapaata tahtoa, mutta he tarkoittivat sillä eri asioita ja riitelivät siitä, miten vapaa tahto on mahdollinen, jos Jumala tietää kaiken ennalta.

Tässä on selkeä ja jäsennelty kuva siitä, mitä he oikeasti ajattelivat.

1. He eivät olleet fyysisiä deterministejä

Keskiajalla ei ollut Newtonin fysiikkaa, ei mekaanista maailmankuvaa, ei “dominojonoa”. Siksi he eivät edes pohtineet determinismiä luonnonlakien kautta.

Heidän determinisminsa liittyi Jumalaan:

• Jumala tietää kaiken
• Jumala loi kaiken
• Jumala ylläpitää kaikkea

→ Miten ihminen voi silti olla vapaa?

Tämä oli heidän iso kysymyksensä.

2. He uskoivat vapaaseen tahtoon, koska ilman sitä ei ole moraalia

Keskiajan ajattelussa:

• vastuu
• synti
• hyve
• rangaistus
• palkinto

ovat mahdollisia vain, jos ihminen voi valita.

Siksi lähes kaikki keskiajan filosofit puolustivat vapautta tavalla tai toisella.

3. Kolme suurta linjaa keskiajalla

(A) Augustinolainen linja: tahto on vapaa, mutta heikko

Augustinus ja hänen seuraajansa sanoivat:

• ihmisellä on vapaa tahto
• mutta synti heikentää tahtoa
• Jumalan armo tekee todellisen hyvän valinnan mahdolliseksi

Tämä ei ole determinismiä, mutta ei myöskään täyttä libertarianismia.

(B) Aristoteelinen linja (Tuomas Akvinolainen): järki + tahto = valinta

Tuomas sanoi:

• ihminen voi valita eri vaihtoehdoista
• tahto seuraa järjen arvioita
• Jumalan ennaltatieto ei pakota valintaa

Hän oli selvä libertaarinen vapaan tahdon puolustaja, mutta järjen kautta.

(C) Skotistinen linja (Duns Scotus): tahto on radikaalisti vapaa

Scotus meni pisimmälle:

• tahto voi valita A tai B, vaikka järki sanoisi muuta
• tahto ei ole sidottu luonnollisiin taipumuksiin
• tahto on “itseään liikuttava voima”

Hän oli keskiajan äärilibertaristi.

4. Oliko kukaan deterministi?

Kyllä, mutta he olivat vähemmistö — ja usein epäilyksen alla.

Averroistit (kuten Siger Brabantista)

Heitä syytettiin:

• järjen determinismistä
• siitä, että “äly on yksi” eikä yksilöllistä
• siitä, että ihmisen valinnat seuraavat kosmista järjestystä

He eivät olleet ateisteja, mutta he olivat lähempänä determinismiä kuin muut.

Epikurolaiset ja kansan skeptikot

Kronikoissa mainitut:

• “Kun kuolemme, olemme kuin eläimet.”
• “Ei ole taivasta eikä helvettiä.”
• “Jumalat ovat pappien keksintöä.”

He eivät olleet filosofeja, mutta he edustivat maallista determinismiä tai fatalismia.

5. Yhteenveto: mitä keskiajan filosofit oikeasti ajattelivat?

Suunta	Näkemys vapaasta tahdosta	Edustajat
Augustinolainen	Tahto vapaa mutta heikko	Augustinus, Anselm
Aristoteelinen	Järki ohjaa, tahto valitsee	Tuomas Akvinolainen
Skotistinen	Tahto täysin vapaa, jopa järkeä vastaan	Duns Scotus
Averroistinen	Lähes deterministinen järkimaailma	Siger Brabantista
Kansan skeptikot	Fatalismi / epikurolaisuus	tuntemattomat “jumalankieltäjät”

Lopputulos

Keskiajan filosofit eivät olleet deterministejä. Heidän koko moraalinen ja teologinen järjestelmänsä perustui siihen, että ihminen voi valita.

He riitelivät vain siitä:

• miten vapaa tahto toimii
• miten se sopii yhteen Jumalan ennaltatiedon kanssa
• kuinka vahva tahto on suhteessa järkeen ja haluihin

Mutta determinismi modernissa mielessä? Ei. Se oli heille vieras ajatus.

No niin tässä tulikin näytettyä, että vapaa tahto on olemassa neljällä tavalla: kvanttimaailma antaa sattumaa, joka ei riipu mistään lähteestä tai syystä, joka siihen vaikuttaa; on olemassa sellaista äärimmäistä monimutkaisuutta, jota ei voi mitenkään ratkaista, vaikka syyt olisivatkin selvät; Jumala antaa Raamatun mukaan ihmisille valinnan vapauden; keskiajan filosofit todistavat myös libertarisuutta.

On siis libertariaaninen vapaa tahto.

Kysyin vielä koneelta: Mitä tämä antiikin ajan Aristoteles sanoi vapaasta tahdosta (—hän kiinnosti, kun keskiajan ajattelijat niin pohtivat hänen oppejaan):

Tietokone:

Aristoteles ei käyttänyt käsitettä “vapaa tahto” (liberum arbitrium) sellaisena kuin myöhemmät filosofit, mutta hän käsitteli asiaa käytännössä puhumalla valinnaisuudesta, harkinnasta ja vapaaehtoisista teoista. Tämä perustuu siihen, mitä lähteet kertovat Aristoteleen etiikasta ja toiminnan filosofiasta.

Alla selkeä kokonaiskuva.

Aristoteleen näkemys vapaasta tahdosta (tiivistetty)

Aristoteles uskoi, että ihminen on vastuussa teoistaan, koska hän voi harkita ja valita. Hän ei ollut deterministi, mutta ei myöskään puhunut “vapaasta tahdosta” modernissa mielessä.

1. Aristoteles ei käyttänyt termiä “vapaa tahto”

Tutkijoiden mukaan Aristoteles ei kehittänyt erillistä vapaan tahdon teoriaa. Hän ei kysynyt “onko tahto vapaa?”, vaan:

• mikä tekee teosta vapaaehtoisen
• milloin ihminen on vastuussa
• miten harkinta johtaa valintaan

2. Aristoteleen mukaan ihminen valitsee harkinnan kautta

WisdomShortin analyysin mukaan Aristoteles ajatteli, että:

• ihminen harkitsee vaihtoehtoja
• tekee valinnan järjen perusteella
• ja siksi teot ovat vapaaehtoisia ja moraalisesti arvioitavia

Hän ei siis sanonut “tahto on vapaa”, vaan: ihminen toimii vapaaehtoisesti, koska hän pystyy harkitsemaan ja valitsemaan.

3. Aristoteles ei ollut deterministi

JSTOR‑lähteen mukaan Aristoteles ei ollut deterministi, koska hän uskoi, että jotkut tapahtumat ovat “sattumaa” tavalla, joka ei ole syy–seuraus‑ketjun määräämä.

Hän kuitenkin ajatteli, että:

• luonne vaikuttaa valintoihin
• ja luonne muodostuu tottumuksista

Eli hän tunnusti rajoitetun determinismin: luonne ohjaa, mutta ei pakota.

4. Aristoteleen “vapaa tahto” = vapaaehtoinen teko + harkinta

Aristoteleen etiikassa vapaaehtoinen teko syntyy, kun:

1. Henkilö tietää mitä tekee
2. Hän ei ole pakotettu
3. Hän harkitsee vaihtoehtoja
4. Hän valitsee tarkoituksella

Tämä on käytännössä vapaan tahdon teoria, vaikka termiä ei ollut.

5. Yhteenveto: mitä Aristoteles oikeasti ajatteli?

Kysymys	Aristoteleen vastaus
Onko ihminen vastuussa teoistaan?	Kyllä, koska hän valitsee harkinnan kautta
Onko kaikki ennalta määrättyä?	Ei, koska on myös sattumaa
Onko tahto vapaa?	Hän ei käytä termiä, mutta teot ovat vapaaehtoisia
Miten valinta syntyy?	Järjen harkinta → päätös → teko

Lopputulos

Aristoteles ei kehittänyt modernia vapaan tahdon teoriaa, mutta hänen mukaansa:

Ihminen on vapaa siinä mielessä, että hän harkitsee ja valitsee itse. Tämä on juuri se linja, jonka Tuomas Akvinolainen myöhemmin otti ja teki siitä kristillisen filosofian perustan.

Kysyin vielä, Milloin Aristoteles eli?

Tietokone:

Aristoteles eli vuosina 384 eaa. – 322 eaa. Tämä perustuu useisiin lähteisiin, jotka kaikki antavat samat elinvuodet: hän syntyi 384 eaa. Stagirossa ja kuoli 322 eaa. Khalkiksessa.

Aristoteleen elämän peruslinjat

• Syntyi: 384 eaa., Stagira, Kreikka
• Kuoli: 322 eaa., Khalkis, Euboia
• Ikä kuollessaan: noin 61–62 vuotta
• Aktiivinen aika: klassinen Kreikka, Platonin oppilas, Aleksanteri Suuren opettaja

Lyhyt aikajana

• 384 eaa. – syntyy Stagirossa
• 367–347 eaa. – opiskelee Platonin Akatemiassa Ateenassa
• 343 eaa. – kutsutaan Makedoniaan opettamaan nuorta Aleksanteria
• 335 eaa. – perustaa oman koulunsa, Lykeionin, Ateenaan
• 322 eaa. – kuolee Khalkiksessa