Valtion aiheuttama hiljainen pakko

Valtio estää omavaraiset, autonomiset pienyritykset sääntelykasaumalla, markkinoita vääristävillä tuilla ja tarjoamalla pankeille sellaista dataa riskimalleja varten, joka pakottaa pankin antamaan lainaa vain isoille yrityksille. Näin valtio aiheuttaa huonosti ennustettavan, epäkontrolloidun taloudellisen pakon tai markkinapakon, joka pakottaa monet lähtemään kotiseudultaan ja aiheuttaa syrjäseutujen autioitumista.

Valtio tukee tätä autioitumiskehitystä vielä pehmeästi tietoisella politiikalla — peruskoulujen ja Ylen “Mene kaupunkiin opiskelemaan” ‑mantralla — sekä tarjoamalla muutto‑ ja asumistukea kasvukeskuksissa ja liikkuvuuspalveluja.

Hieman sanojen merkityksiä

Sääntelykasauma (regulatory accumulation, regulatory layering, joskus myös regulatory burden) tarkoittaa tilannetta, jossa yksittäiset lait, asetukset ja viranomaisvaatimukset eivät ole itsessään kohtuuttomia, mutta niiden kerrostuminen vuosikymmenten aikana muodostaa raskaan, monimutkaisen ja vaikeasti hallittavan kokonaisuuden. Ongelma ei ole yksi sääntö, vaan sääntöjen yhteisvaikutus.

Taloudellinen pakko / markkinapakko ovat hiljaisia pakkoja.

Hiljainen pakko tarkoittaa tilannetta, jossa taloudelliset ja markkinaehtoiset olosuhteet ohjaavat ihmisen, yrityksen tai maatilan tekemään päätöksiä, jotka näyttävät ulospäin vapaaehtoisilta, mutta eivät sitä ole. Pakko ei tule viranomaiselta, työnantajalta tai laista — se tulee rakenteesta, joka tekee kaikki muut vaihtoehdot käytännössä mahdottomiksi.

Hiljaisen pakon tunnusmerkkejä:

• valinta on muodollisesti vapaa, mutta vain yksi vaihtoehto on taloudellisesti mahdollinen

• pakko ei näy uhkauksina, vaan hintojen, kustannusten, kilpailun ja ehtojen kautta

• kukaan ei sano “sinun on pakko”, mutta kaikki muut polut sulkeutuvat itsestään

• pakko naamioituu “markkinoiden logiikaksi” tai “taloudelliseksi realismiksi”

Toisin sanoen: hiljainen pakko on markkinoiden ja talouden tapa pakottaa ilman, että pakottaja näkyy missään.

Kirjoitin jo aiemmin, miten yksi puolue voisi halutessaan vapauttaa ihmiset näistä elämää estävistä lakisykeröistä ja samalla pakottaa pankin markkinatalouden ehdoille: “Suomen keskittämispolitiikka tappoi omavaraisuuden – ei EU, ei markkinat”

Ja pankilla en tarkoita mitään yhtä tiettyä pankkia, vaan eri pankkien muodostamaa keskenään kilpailevaa kokonaisuutta.

Kritiikistä

Jotkut sanovat, että virastot ja niiden toimeenpanema sääntelykasauma on edistystä. Mutta laki ei ole edistystä, vaan jähmettynyttä menneisyyttä — tämä on monen todeksi toteama havainto. Silloin monien lakien kimput, siis sääntelykasauma, on vielä vähemmän edistystä kuin vain yksi laki.

Turvallisuusrajoitteet suojelevat yhteisöä?     ⸺Se, mitä yhteisö häviää ripulissa, se voittaa vapaudessa.⸺ Kuluttajat voivat itse valita vain auditoituja tuotteita, kuten sydänmerkin käyttäjät jo tekevät. Virastot eivät paljoakaan vaikuta turvallisuuteen — nyt olemassa ollessaankaan — sen tuo tuotteiden mukana olevat ohjeet.

Aluksi, kun virastot katoavat, voi olla jonkin aikaa erilaisia ongelmia — ehkä muutaman vuoden. Mutta kuten Jeesuskin sanoi:

“Kun nainen synnyttää, hänellä on kipua; mutta kun lapsi on syntynyt, hän ei enää muista ahdistustaan ilon tähden.” Joh. 16:21

Vapaan Suomen synnyttäminen tuo tuskia, mutta sitten ilon.

Mietitään tuotteen ostoa: Siinä voisi olla vaikka kuva vessanpöntöstä, jossa on päällä kielletty merkki, joka ilmoittaa, että elintarvikkeen teossa ei ole käytetty epähygieenisiä tapoja. Jotta ruoan valmistaja saisi tämän merkin, sen pitäisi maksaa merkin omistavalle auditoijalle, että tämä tulee tarkastamaan laitoksen. Yritys saisi pitää merkkiä niin kauan kuin maksaa siitä ja sallii kausittaiset uusintatarkastukset — tai jos selviää, että ihmiset saavat paljon ripulia sen tuotteista, se menettää sen.

Tämä tuo lisäkustannuksia tuotteen myyjälle, mutta se antaa myös todetussa laadussa markkinaedun, joka tuo etua kilpailijoihin.

Samalla lailla merkki voisi olla yrityksille, jotka eivät pidä pahoin eläimiään. Se, että eläimiä ei pahoinpidellä tiloilla, varmistaa myös tilojen lähellä oleva yhteisö, naapurit sekä yritysten eli tilojen asiakkaat. Eläinten pahoinpitely selviää jo lihan laadussa. Myös vapaassa Suomessa on eläinjärjestöjä — ne, ei mitkään virastot, ovat jo nyt paljastaneet monien tuotantotilojen eläinten huonoa kohtelua ja julkaisseet löydöistään videoita nettiin ja lehtiin.

Eli virastot eivät edes toteuta tarkoitustaan — ne vain syövät Suomea.