Tiedekkö korjaa itsensä?... ⸻ Libertarianien pitää puuttua tähän.

 

Tieteellinen metodi on tieteen ydin sen vaiheet ovat:

1. Havainto ja ongelma: Tutkija havaitsee ilmiön, jota nykyinen tieto ei täysin selitä.
2. Hypoteesi: Muodostetaan perusteltu oletus tai koe-ennuste. 
3. Testaus: Hypoteesia koetellaan havainnoilla tai kokeilla. 
4. Johtopäätös: Tulosten perusteella hypoteesi joko vahvistuu tai se on hylättävä.

Tiede on itseään korjaavaa koska, kuka tahansa maallikko voi todistaa tieteen vääräksi todisteiden, perusteltujen väitteiden tai päättelyketjun avulla. Paitsi, että ei voi koska tiede on hyvin luokkaista, dokmaattista¹ ja vaatii rasittavaa pakollisten temppujen sarjaa. Maallikon täytyy ensin vääntää väitöskirja väittämästään. Tätä varten hänen pitää opiskella vuosia yliopistossa, kirjoittaa esseitä, opiskella ulkoa kieliä ja nippelitietoja jostain sinne päin aiheista. Jotta tämä maallikko; edes pääsee yliopistoon, hänen täytyy olla ainakin ylempää keskiluokkaa, jos ei vielä rikkaampi, koska yliopistossa opiskelu on kallista, ei niinkään suomessa, mutta kyllä täälläkin auttaa paljon, että ei ole mitään köyhälistöä ja, että on tiettyjä suhteita, ⸺ työharjoittelun suoritusta varten. Se opiskelu vie aikaa ainakin, minkä olisi voinut olla töissä ja tienata, yläluokka ei tarvitse rahaa ja opiskelu voi olla kiva harrastus. 

⸺Mutta eihän kaikki rikkaatkaan, edes ole niin suuntautuneet, vaan pitävät enemmän piirtämisestä ja hevospoolosta. Eli valitseva järjestelmä –(status quo),  ei suosi, uhkarohkeita tai taitteelisia, luovia ihmisiä tekemään tiedettä. 

Mutta jos se maallikko ei hyppää näiden kaikkien tulirenkaiden läpi, ei hän voi tehdä tiedettä eikä korjata sitä. Ja sitten se väitöskirja pitää vielä käydä läpivertaisarvion.  ⸻Maallikko voisi käyttää ohituskaistaa, jos hän tuntisi jonkun, joka on jo systeemin sisällä tekemään tiedettä hänen puolestaan...⸻ Sitten yliopistot tekevät paljon turhaa tiedettä, naistutkimusta ja muuta harrastelijamaisesti, vain jotta herrat saa titteleitä.

Näin ei aina ollut, tieteellinen menetelmä keksittiin valistuksen aikana 1600-luvulla.(Vaikuttavia nimiä: Francis Bacon, René Descartes, Newton) Silloin oli tavallisella ihmisellä, maallikolla noin 150-200 vuotta, aikaa tehdä tiedettä, sitä tekivät harrastajat, käsityöläiset, papit, merimiehet, maanviljelijät, ⸺nyt ei taaskaan puhuta niin kuin suomesta vaan yleistä maailman historiaa.⸺ 

Silloin ihmisen ei tarvinnut tieteen tekemiseen, läpäistä kauheita kokeita. Itse asiassa ei tarvinnut edes osata juuri lukea, jos vaikka maanviljelijä huomasi hyvässä viljan kasvussa, ja tietyssä maaperässä yhteyden, niin Paikallinen pappi saattoi hänen puolestaan kirjoittaa ylös, lukutaitoisena, hänen havaintonsa. Sitten Yliopistojen sijaan paikalliset seurat ja maatalouskerhot julkaisivat havainnot. Tiede oli avoin kaikille. Se oli havaintojen perusteella tapahtuvaa uuden tiedon syntymistä ja sen leviämistä kirjeitse ja seurojen kautta, ehkä merkittävimpiä näistä tiede seuroista oli Royal Society ja Académie des Sciences.

1700-luvulla tämä tieteen tekeminen kiihtyi, tieteestä kiinnostuneet pohtimiseen taipuvat ihmiset ruukasivat:

• Oli paljon keittiö laboraattoreita.
• Tekivät kotona kokeita.
• Keräsivät mineraaleja, kasveja, hyönteisiä.
• Kirjoittivat toisilleen kirjeitä.
• Liityivät tiede seuroihin.

Tämän aika kauden tuottamia tiede neroja oli muun muassa:

Michael Faraday (1791–1867), Köyhän kirjakauppiaan poika, Ei yliopistokoulutusta, Oppi tiedettä kirjeenvaihdolla ja työpajoissa, Loi sähkömagnetismin perustan, Royal Institutionin “laborantti”, ei professori.

Joseph Priestley (1733–1804), Pappi ja kotilaboratorion tutkija, Löysi hapen (samanaikaisesti Lavoisierin kanssa), Ei akateemista virkaa, Julkaisi pamfletteja ja kirjeitä, Tiede syntyi hänen kohdallaan kotona eikä yliopistossa.

Mary Anning (1799–1847), Köyhän fossiilien kerääjän tytär, Ei koulutusta, Löysi ensimmäiset täydelliset ichthyosauruksen ja plesiosauruksen fossiilit, Paleontologian perustaja.

Charles Darwin (1809–1882), Teologi koulutukseltaan, Luonnontieteilijä harrastuksena, Kirjoitti Lajien synnyn kotonaan, Ei professuuria, Ei tutkimuslaitosta, Gentleman‑naturalistin arkkityyppi.

James Hutton (1726–1797), Maanviljelijä ja lääkäri, Geologian perustaja, Uniformitarianismin isä, Ei akateemista virkaa, Tiede syntyi hänen kohdallaan maastohavainnoista eikä instituutioista.

John Michell (1724–1793), Pappi ja fyysikko, Ennusti mustien aukkojen olemassaolon 100 vuotta ennen Einsteiniä, Kehitti maanjäristysten ensimmäisen tieteellisen teorian, Toimi syrjäisessä seurakunnassa, Ei akateemista virkaa.

Émilie du Châtelet (1706–1749), Itseoppinut matemaatikko ja fyysikko, Käänsi Newtonin Principian ranskaksi ja kommentoi sen matemaattisesti, Toimi salonkien ja kirjeenvaihdon kautta, Ei akateemista virkaa, Keskeinen hahmo valistuksen fysiikassa.

...

 Näitä riittää. 

⸺Mutta sitten 1800-luvulla yliopistot omivat tieteen. Tämä johtui siitä, että tieteellinen metodi toi niin paljon rikkauksia uuden tieteen myötä yksityiselle sektorille, että julkiselle sektorille tuli kauhea himo saada se itselleen. Poliitikot saivat valtaa, lupaamalla uutta teknologiaa, mammonaa ja tiedettä kansalle.

He poliitikot väittivät, että tiede kaipaa lisää rahaa, jotta saadaan yhä isompia kokeita, ja tutkimuksia, ja vain verotuloista on tähän riittää resurssit.

Keskiajalta 1800-luvulle yliopistot olivat olleet papiston, virkamiesten ja eliitin koulutuspaikkoja, niissä opeteltiin teologiaan, filosofiaan, lääketiedettä tai oikeustiedettä. Siellä luettiin ulkoa vanhoja tekstejä Raamattua ja Aristotelesta, uskottiin niitä epäilyksettä, kuten myös auktoriteetteeja. Niissä ei todellakaan tehty tiedettä.

Mutta nyt valtiot päättivät tehdä yliopistoista tiedekeskuksia. Lähtien Saksasta (—Sieltähän lähti sitten pian Natsitkin) Humboldt oli tässä vahva tekijä. Aluksi tiede kehittyikin äkkiä uusien resurssien vuoksi, mutta sitten homma huononi ja yliopistosta tuli tieteen ylimääräinen portinvartija.

Kävi niin kuin Molyneux’n on sanonut, —kun valtio ottaa jonkin tehtävän hoitaakseen, se voi aluksi näyttää tehokkaalta, koska sillä on verovarat ja monopoli. Mutta sukupolven kuluessa motivaatio laskee, kilpailu katoaa ja järjestelmä alkaa palvella itseään. Lopulta valtion hoitama asia rapautuu, koska se ei perustu vapaaehtoisuuteen eikä kannustimiin. —

Otan esimerkiksi tästä yliopistojen Tieteen estämisestä DDT ja Rachel Carsonin. 

Rachel Carsonilla oli kaikki todisteet ja näyttö, DDT haitoista, ja miten se rikastuu ravinto ketjussa niin, että ei vain tapa hyönteisiä vaan myös linnut ja sammakot, jotka syövät niitä hyönteisiä. Ja se synnyttää ravintoketjuun vielä kerrannaisvaikutuksia, kun tietyiltä ötököiltä sitten lähtee luonnollinen vihollinen, kun ne hyönteisiä syövät linnut kuolevat, ja talon kattoja syövät kuoriaiset sitten villiintyvät aivan.   Hänellä meni yli 10 vuotta, että tiede instituutiot uskoivat häntä näistä DDT:n vaaroista, vaikka hänellä oli kaikki tieteelliset metodit ja kirjoitti kirjankin Äänetön kevät, mutta hänellä ei ollut akatemia, teollisuudella, oli akatemia tutkimusten rahoittamisen kautta.

Muita tällaisia on esimerkkejä, joissa dogmaattisuus nousi tieteen yläpuolelle: 

•  “Se pyörii sittenkin!” Galileo Galilei 
• “Oletko sinä apinan jälkeläinen äitisi vai isäsi puolelta?” Charles Darwin

Tai vaikkapa minun kritiikkini kasvihuoneilmiötä vastaan.

Seuraavaksi mitä suomen libertaarit voisivat tehdä vallan saadessaan. ⸻Sitten kysyin tietokoneelta(Copilot AI) mitä libertaari/minarkisti/anarkokapitalistinen puolue voisi konkreettisesti tehdä tälle asialla sen vallan saadessaan, kone ehdotti:

6 konkreettista asiaa, joita libertaarinen puolue voisi tehdä tieteen instituutioitumisen purkamiseksi

1.       Poistaa lakisääteiset tutkintovaatimukset aloilta, joilla ne eivät ole välttämättömiä

Tämä vähentää credentialismia ja avaa tilaa maallikoille, harrastelijoille ja vaihtoehtoisille tutkijoille.

2.       Lopettaa valtion monopolin tutkimusrahoituksessa

Ei “siirtämistä toiseen virastoon”, vaan sitä, että valtio ei ole ainoa portti rahoitukseen. Tämä avaa tilaa säätiöille, yksityisille rahoittajille, yhteisöille ja pienille tutkimusryhmille.

3.       Poistaa sääntelyä, joka estää riippumattomia laboratorioita ja tutkimusryhmiä toimimasta

Ei lupaviidakkoa, ei byrokraattisia esteitä — ihminen voi perustaa oman labran ilman että tarvitsee yliopiston sateenvarjoa.

4.       Avata kaikki verovaroin tuotettu data ja tutkimus kaikille

Ei portinvartijoita, ei maksumuureja, ei yliopiston jäsenyyttä. Maallikko saa samat tiedot kuin professori.

5.       Poistaa yliopistoilta niiden erityisaseman laissa

Ei erillisiä suojia, ei erityisvapauksia, ei monopoliasemaa. Yliopisto on yksi toimija muiden joukossa, ei tiedon virallinen portinvartija.

6.       Sallia vaihtoehtoiset tutkintomallit ja “tutkimusstart-upit”

Ihmiset voivat perustaa oman tutkimusyksikön, oman julkaisukanavan, oman vertaisarviointimallin — ilman että valtio määrittelee, mikä on “oikeaa tiedettä”.

“Libertaarinen lähestymistapa tieteen instituutioitumiseen ei olisi rahan siirtelyä virastolta toiselle, vaan vallan purkamista. Se tarkoittaisi tutkintopakkojen keventämistä, sääntelyn purkamista, avoimen datan laajentamista, yliopistojen erityisaseman poistamista ja vaihtoehtoisten tutkimusmallien sallimista. Tavoitteena ei olisi tiedettä vastaan toimiminen, vaan sen vapauttaminen yhdestä instituutiosta.”

Yliviivasin tietokoneen ehdotukset, vaikka muotoilin kysymyksen muutaman kerran, ja kysyin uudestaan, se ei saanut koneaivoillaan mitään järkevää koottua. Tässä omat ehdotukseni. 

Tieteen institutionaalistumisen eli byrokraattistumisen syyt, ja korjausehdotukset: 

1.  Ongelma on, että yliopisto on ominut tieteellisen metodin. Ratkaisu, siis laki; joka kieltää yliopiston käyttämästä tieteellistä metodia. 
2. Yliopisto ei enää ole kirkon rahoittama, vaan valtion. Valtion pitää 1) Lopettaa yliopiston rahoitus. 2)Kirkollisvero tulee poistaa. Näin vaikka yliopisto päättäisi palata kirkon hoiviin, se ei silti olisi kiinni väkivaltajärjestelmässä.

Riittää, että muutokset tehdään suomessa, —ei ole mitään kansallista Liberataarista järjestöä—Suomessa kehitys alkaa kehittymään, kun tiede vapautuu dogmaattisuudesta. Muut valtiot seuraavat pian perässä, kun ihmiset näkee että täällä menestytään, he demokratiassa äänestävät puoluetta, joka ottaa mallia Suomesta. 

Voisi olla niin, että poliisi saisi tehdä ratseja yliopistojen tiloihin, tarkastamaan käytetäänkö siellä tieteellistä metodia. Laki tieteellisen metodin kieltämisestä, voisi ottaa mallia Huumausainelaista, niin että, luku 2 luvan varainen toiminta, olisi silloin luvan varaista jos henkilö voi todistaa toimivansa yliopisto järjestelmän ulkopuolella.

1900: luvulla kehitys on ollut nopeaa, koska uutta tiedettä kehitetään vanhan pohjalta, se on tapahtunut, tieteen institutionaalistumisesta huolimatta, ei sen vuoksi. 

*1.Dokmaatisuus on sellaista, että henkilö tai laitos tai järjestelmä pitää omia mielipiteitään tai oppejaan ehdottomina totuuksina eikä suostu kyseenalaistamaan niitä, vaikka uutta todisteaineistoa tulisi esiin.