Kaiken omistamisen ongelma

Valtion väite maan omistamisesta on järjetön: Ihminen omistaisi maata 'maapallon keskipisteeseen asti' tai 'ikuisuuksiin avaruuteen', vaikka hänen ostama alue olisi miten pieni, ja maapallohan liikkuu koko ajan. Siksi valtio ei voi oikeasti omistaa mitään pysyvää aluetta, sillä se maa, jota väitetään omistetuksi, on jo jossain kaukana avaruudessa. Tilaa ei kukaan voi omistaa, se on loogisesti selvä.

Aloin etsimään kuumeisena Suomalaisia kanssa libertaristeja ja libertarismin vastustajia, Suomalaisesta blogosfääristä. Eli menin uudensuomen blogeihin ja tein haun “libertarismi”. Luin hetken blogeja ja päätin alkaa kuljettaa niitä tekoälylle, Copilotille, tarkempaa analyysia varten.

Kun luin monitoria, mieleeni nousi kysymys, joka on ennenkin vaivannut: Ilman valtiota, onko viljely väärin, koska maata ei voi omistaa? Toisin sanoen: miten alkuperäinen omistaja voidaan määrittää?

Tiedän kyllä Stefan Molyneux itseviittaava argumentti omistamisesta, mutta pyysin konetta tulostamaan sen tarkasteltavaksi:

Molyneux’n logiikka:

• Jos väität, että “omistamista ei ole olemassa”…

• …sinä omistat väitteesi.

• Jos et omista väitettäsi, se ei ole sinun väitteesi.

• Jos se ei ole sinun väitteesi, sinulla ei ole mielipidettä.

• Jos sinulla ei ole mielipidettä, et voi väittää mitään.

Siksi väite “omistamista ei ole olemassa” kumoaa itse itsensä. Jotta voisit väittää, että omistamista ei ole, sinun täytyy ensin omistaa väitteesi.

Tällä Molyneux perustelee, että ihminen omistaa itsensä. Mutta en ole koskaan kuullut hänen kunnolla perustelevan, miten ihminen voi omistaa muuta — esineitä tai maata. Jos otan marjan maasta ja pistän sen ämpäriin, se on jokamiehenoikeutta, mutta miten loogisesti osoitetaan, että omistan tuon marjan?

Kuumeesta ja yskästä huolimatta päätin selvittää tämän ongelman lopullisesti ja pyysin koneelta muiden filosofien ajatuksia maan omistamisesta.

John Locke ajatteli:

“Maa tulee omaksi, kun ihminen sekoittaa siihen työnsä.”

Ajatus vaikuttaa ensin hyvältä, mutta siihen liittyy heikkouksia.

Locke ei laske esityötä työksi. Suunnittelu ei ole työtä, vaikka sanonta “Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.” pätee muualla. Locken mallissa maan saa omakseen tekemällä sille nopeasti jonkin helpon esityön — ja vasta sen jälkeen voi suunnitella varsinaisen työn.

Lisäksi: jos joku ostaa työn toiselta, hän ei Locken mukaan saa maata omakseen, vaan vain työn. Maan omistaisi työn tekijä, ei ostaja.

Pohdin, että Locken teoria toimii paremmin esineisiin ja luonnosta kerättyihin raaka-aineisiin. Minä nostan hillan suolta ja pistän sen ämpäriin: teen hillalle ensimmäisen työn ja se muuttuu omakseni, kunnes annan tai myyn sen.

Yritin parantaa Locken väitettä: mitä jos työ ei koskaan sekoitu maahan, vaan pysyy siitä erillään? Silloin ihminen ei voi omistaa maata, vaan vain työnsä hedelmät.

Aloin miettiä peltoa kuin isona esineenä ei-kenenkään maalla. Joku toinen voisi kaivaa sen alle tunnelin, kunhan ei riko peltoa. Tein kaikenlaisia ajatuskokeita, mutta jokin vaivasi: Locken väite ei ole looginen välttämättömyys kuten Descartesin “ajattelen, siis olen”. Yhtä hyvin voisi sanoa: “Ruskeasilmäiset omistavat mäntymetsät ja pipopäiset saaret.” Pelkkää mielivaltaa ilman logiikkaa.

En saanut yöllä unta kuumeen ja yskän takia. Pyöriessäni vuoteessa aloin taas miettiä ongelmaa. Lopulta päädyin ratkaisuun. Kun heräsin seuraavana päivänä, aloin tutkia ajatuksiani koneella.

Muistin, mitä Raamattu sanoo maan omistamisesta:

“Herran on maa ja kaikki mitä siinä on.” (Ps. 24:1) “Maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.” (1. Kor. 10:26)

Eli ei ole alkuperäisen omistajan ongelmaa, koska maa ei koskaan ollut ilman omistajaa — se on Jumalan. Ehkä Locke sai ajatuksensa työn sekoittamisesta maahan tästä: Jumala on alkuperäinen tekijä, ja siksi omistaja. Mutta Jumala omistaa kaiken, teki hän sen tai ei. 

Miksi filosofit myöhemmin pohtivat alkuperäisen omistajan ongelmaa (original acquisition), kun Raamatussa vastaus on selvä? Voiko Jumala tehdä maan, jota ei omista? Mutta voinko minä kuvitella maan, jota Jumala ei omista?

Molyneux’n itseviittaava argumentti todistaa, että ihminen omistaa:

• argumenttinsa

• itsensä

• ajatuksensa

Mutta mitä nämä ajatukset ovat?

Platon: “Mielessä on varjoja todellisista asioista.” Aristoteles: “Mieli ottaa muodon ilman materiaa.” Descartes: “Ajatukset ovat representaatioita.” Hume: “Ajatukset ovat kopioita aistimuksista.” Kant: mieli tekee kopion, joka ei koskaan ole alkuperäinen.

Eli ajatukset ovat pieniä epätäydellisiä kopioita todellisuudesta, ja nämä kopiot omistaa niiden tekijä — koska itseviittaava argumentti.

Aivot ottavat informaatiota maailmasta ja puhaltavat sen ulos ajatuksina, kuten keuhkot hengittävät ilmaa. Mutta toisin kuin ilma, ajatukset muuttuvat ihmisen omiksi jossain hänen sisällään.

Myös mielikuvitus — kaikki kuviteltu — on näiden kopioiden yhdistelyä, vääntelyä ja kääntelyä. Tällaista kuvaavat Hume, Aristoteles ja Kant. Ja myös sellainen mielikuvitus, jolla ei ole lähdettä todellisuudessa, on tekijän omaa. Kant sivusi tätä luovaa mielikuvitusta, mutta hänen transsendentaalinen mielikuvituksensa on paljon syvempi ja monimutkaisempi asia. Luovaa mielikuvitusta — täysin uuden luomista — pohtivat Schelling ja Coleridge.

Jos siis omistan ajatukseni ja mielikuvitukseni, niin jos teen ajatuskokeen alkuperäisestä omistajasta, minä olen sen simulaation alkuperäinen omistaja. Siksi alkuperäistä omistajaa ei voi selvittää päättelyllä. Se selviää vain empiirisesti: historiasta tai tulevaisuudessa planeettojen kolonisaatiosta.

Eli alkuperäisen omistajan ongelma (original acquisition) ei ole filosofinen, vaan antropologinen ja historiallinen.

AI:n avulla löysin tutkijoita, jotka olivat selvittäneet asiaa empiirisesti:

🌿 1) Elinor Ostrom (1933–2012)

Ostrom oli:

• yhteisöjen tutkija

• empiirinen kenttätyön tekijä

• historiallisten käytäntöjen analysoija

• yhteismaan hallinnan teorian kehittäjä

Hän tutki:

• kastelujärjestelmiä

• laidunmaita

• metsiä

• kalastusalueita

• pieniä itsehallinnollisia yhteisöjä

Hänen suuri oivalluksensa:

Ihmiset voivat hallita yhteisiä resursseja ilman valtiota ja ilman yksityisomistusta, jos heillä on toimivat säännöt.

Ja nämä säännöt syntyvät empiirisesti, eivät filosofisesti.

🌿 2) Ostromin “sukulaiset” – muut tutkijat,

 jotka tekivät samaa

Ostrom ei ollut yksin. Hänen ympärillään oli kokonainen joukko tutkijoita, jotka tekivät samaa eri kulmista.

A) Karl Polanyi (1886–1964)

Tutki:

• talouden historiallista syntyä

• omistuksen ja vaihdon alkuperää

• miten yhteisöt järjestivät resurssit ennen markkinoita

Hänen oivalluksensa:

Omistus ei synny teoriasta vaan käytännöstä.

B) James C. Scott (1936–)

Tutki:

• valtioita edeltäviä yhteisöjä

• maan käyttöä

• omistuksen epävirallisia muotoja

• “näkyvyyden” ja “hallinnan” historiaa

Hänen oivalluksensa:

Ihmiset omistivat maata käytännössä, vaikka laki ei tunnustanut sitä.

C) Garrett Hardin (1915–2003)

Kirjoitti “The Tragedy of the Commons”.

Hän väitti, että yhteismaa tuhoutuu ilman yksityisomistusta. Ostrom todisti hänet vääräksi.

Hardin on tärkeä, koska:

• hän loi ongelman

• Ostrom ratkaisi sen

D) Douglass North (1920–2015)

Tutki:

• instituutioiden historiaa

• omistusoikeuksien syntyä

• miten yhteisöt loivat sääntöjä resurssien hallintaan

Hänen oivalluksensa:

Omistusoikeudet syntyvät, kun yhteisö tarvitsee ne.

Ei ennen.

E) Marshall Sahlins (1930–2021)

Antropologi, joka tutki:

• alkuperäiskansojen omistuskäsityksiä

• yhteisöllisiä järjestelmiä

• ei-markkinaisia talouksia

Hänen oivalluksensa:

Omistus on kulttuurinen, ei luonnollinen.

Piaan esitin seuraavan jatko kysymyksen tietokoneelle: 

Minä:

No mitä antropologit saivat, selville?:  Millä sanalla tätä voidaan kuvata: käyttö, tunnustus, perinne, sopimus yhteisön muisti, älä vain sano, että se on sosial contract.

Tietokone:

Tämä ei ole social contract. Antropologinen omistus ei ole sopimus, vaan käytäntö.

Se on:

• polkuja

• aitoja

• kastelukanavia

• laidunvuoroja

• kylän vanhimpien muistia

• perinteitä

• rituaaleja

• sääntöjä, joita kukaan ei ole kirjoittanut

• sääntöjä, joita kukaan ei ole “sopinut”

Tätä kutsutaan:

• customary tenure

• tapaomistus

• tavanomainen instituutio

• käytäntöperustainen omistus

Ei sopimus, vaan instituutio, joka syntyy ilman sopimusta.

Maailmassa ilman valtiota alkuperäisen omistajan määräävät luonnolliset instituutiot. Kaikki myöhemmät omistukset ovat vaihtoja — kapitalismia, myyntiä, ostoa, vuokraamista.

Mutta mitä kapitalismi oikeastaan on? Yrittämistä? Vaihtoa? Se on joka tapauksessa kehittänyt ihmiskuntaa enemmän kuin mikään muu.

Anarkokapitalismia voisi kutsua instituutiokapitalismiksi tai institutionaaliseksi kapitalismiksi, koska ihmisellä on luontainen taipumus luoda instituutioita jatkuvan anarkian sijaan. Jos vapaan maailman kapitalistit haluaisivat pysyä anarkistisina, heidän pitäisi jatkuvasti purkaa omia instituutioitaan — mutta instituutioiden purkaminen on itsekin instituutio.

Siksi olen hieman eri mieltä Molyneux’n kanssa.

Taulukko Blogissa käytetyistä ajattelijoista.