Vapaus liberty ajattelu yhteiskunta

Minä: No niin, pyydän seuraavaksi sinua, kone, antamaan selkeät erot sovinnaisuuden ja sovinismin välillä sekä erot liberalisuuden ja libertaarisuuden välillä. Haluan voida kopioida ne suoraan uuteen blogiini. Laita myös loppuun joitakin lähteitä, joista blogin lukija saa halutessaan lisätietoa. Lähteet voivat olla englanniksi. Kone: Sovinnaisuus ja sovinismi – samankuuloiset, eri  maailmat Sovinnaisuus Sovinnaisuus tarkoittaa tapojen, normien ja sosiaalisten odotusten noudattamista. Se on pehmeää mukautumista: ihminen toimii niin kuin “yleensä kuuluu toimia”, jotta välttää kitkan ja pitää yllä sosiaalista harmoniaa. Sovinnaisuus ei pyri alistamaan ketään, se vain ylläpitää vallitsevaa käytösmallia – hyvässä ja pahassa. Sovinismi Sovinismi on täysin eri ilmiö. Se ei ole mukautumista vaan ylemmyyden julistamista. Sovinismi perustuu ajatukseen, että jokin ryhmä (usein oma) on muita parempi ja siksi oikeutettu valtaan, etuoikeuksiin tai kontrolliin. Se on hierarkkista, aggressiivista ...

  Tietynlaista runollisuutta, minuun vetosi tosi paljon Molyneux'n   kuvaus: Valtio on, pyssyn piippu ohimollasi. Ja minusta tuli anarkokapitalisti , myöhemmin tosin pohdin lisää Molyneux'n filosofiaa, blokkauksessani:  kaiken-omistamisen-ongelma  ja päädyin hieman erilaiseen lopputulokseen hänen aksioomistaan ja keksin alkaa nimeämään itseäni  institutionaaliseksi kapitalistiksi, se on hyvin lähellä anarkiaa, ihmiset rakentavat kanssakäymisillään luontaisia instituutioita, niitä syntyy itsestään, jotta olisi täysi anarkia niitä pitäisi tietoisesti jatkuvasti rikkoa, niin kuin joku kurja kulttuurimarxisti . Kun miettii niin ei, institutionaalisessa kapitalismissa ole johtajia, niin se on myös anarkian muoto, vaikka nimessä ei olekaan anarkiaa.                Vahvaa vaikuttavaa runoutta kuin, "...Polku, metsän oma joki..."(_Sirkka Turkka). Mutta "pyssyn piippu ohimolla" se vaikuttaa syvälle, mutta ei oikeastaan kuvaa s...

  Vapaata tahtoa ei ole, sanovat ne, jotka tahtovat tehdä pahaa toisille ja elää epäterveellisesti. Juoda paljon alkoholia, juhlia, tatuointeja, tupakkia, huumetta, rikkoa paikkoja, varastaa ja rötöstää ja rikkoa kaikkia ihmisten ja Jumalan sääntöjä. Hän sanoo: “Voin tehdä mitä vaan syntiä, koska ei ole vapaata tahtoa. Minua ei voi syyttää mistään — olen robotti peepaa puu paa.” Mutta ihmisellä on vapaa tahto! Ja tämän todistaa, nykytiede, onhan se saanut selville senkin ikiaikasen filosofisen ongelman kuin: Kumpi oli ensin; muna vai kana? Munahan se oli ensin –dinosaurukset jo munivat munia. Jotta ymmärtää vapaan tahdon, pitää ymmärtää mitä on oppi determinismistä, se on vapaan tahdon idean vasta kohta, se tarkoittaa:   Jokaisella tapahtumalla on syy, —syy; siis aiempi tapahtuma, joka vaikuttaa tähän nykyiseen tapahtumaan. Syyt määräävät seuraukset. Kaiken mitä siis voi tapahtua esineelle tai objektille, voi laskea, muodostaa syistä, jotka vaikuttavat siihen. ...

Suomen maatalouden ja aluekehityksen keskittäminen selitetään usein globaaleilla trendeillä: kaupungistumisella, teknologian kehityksellä ja sodanjälkeisellä asutuksella . Nämä selitykset kuulostavat uskottavilta, mutta ne eivät kestä vertailua muihin EU‑maihin. Jos keskittäminen olisi luonnonvoima, miksi pientilat ovat säilyneet esimerkiksi Itävallassa, Ranskassa, Sloveniassa ja Portugalissa? Miksi EU sallii poikkeuksia, mutta Suomi ei käytä niitä? Tämä kertoo, että kyse ei ole väistämättömästä kehityksestä vaan poliittisesta valinnasta. Teknologia ei myöskään pakota ketään kaupunkiin. Päinvastoin: nykyaikainen teknologia tekee hajautetusta elämästä helpompaa kuin koskaan. Lumityöt hoituvat koneilla, liikkuminen on nopeaa, suoramyynti onnistuu puhelimella ja verkkokauppa avaa markkinat kaikkialle. Jos teknologia olisi keskittämisen syy, sen pitäisi keskittää kaikkialla — mutta näin ei ole. Suomessa keskittäminen johtuu 1950–70‑lukujen modernisaatiolaeista, ei teknologiasta. Sodanjälke...

Joskus lehtien kommenttiosioissa törmää väitteeseen, että Suomessa on ollut ilmainen yliopisto niin kauan, että “kaikki jotka ovat halunneet, ovat jo päässeet sinne”. Ja ne, jotka eivät ole päässeet, ovat reputtaneet pääsykokeissa tai koulu on ollut heille liian vaikea ja he ovat tippuneet pois — tulleet takaisin maitojunalla. Näin syntyisi muka kaksi ryhmää, jotka olisivat jo eriytymässä “kahdeksi eri lajiksi”: yliopistonkäyneiksi ja maalikoiksi. Kun näitä kommentteja lukee, jotkut ovat jo valmiita luopumaan vapaasta koulutuksesta kokonaan. Heidän mielestään korkeakouluihin pitäisi päästä DNA‑testillä, jotta “vääränlaiset” eivät jäisi roikkumaan opintoihin. Tätä ajatusta ovat netissä toitottaneet esimerkiksi The Jolly Heretic ‑tyyppiset hahmot. En ole hänen tuotantoonsa perehtynyt, mutta jo lyhyt pätkä riittää näyttämään, mihin suuntaan ajattelu kulkee. Ongelma on vain se, että väite ei kestä biologiaa, historiaa eikä edes maalaisjärkeä. Lajiutuminen ei tapahdu sillä, että joku ei pää...

Valtio estää omavaraiset, autonomiset pienyritykset sääntelykasaumalla, markkinoita vääristävillä tuilla ja tarjoamalla pankeille sellaista dataa riskimalleja varten, joka pakottaa pankin antamaan lainaa vain isoille yrityksille. Näin valtio aiheuttaa huonosti ennustettavan, epäkontrolloidun taloudellisen pakon tai markkinapakon, joka pakottaa monet lähtemään kotiseudultaan ja aiheuttaa syrjäseutujen autioitumista. Valtio tukee tätä autioitumiskehitystä vielä pehmeästi tietoisella politiikalla — peruskoulujen ja Ylen “Mene kaupunkiin opiskelemaan” ‑mantralla — sekä tarjoamalla muutto‑ ja asumistukea kasvukeskuksissa ja liikkuvuuspalveluja. Hieman sanojen merkityksiä Sääntelykasauma ( regulatory accumulation , regulatory layering , joskus myös regulatory burden ) tarkoittaa tilannetta, jossa yksittäiset lait, asetukset ja viranomaisvaatimukset eivät ole itsessään kohtuuttomia, mutta niiden kerrostuminen vuosikymmenten aikana muodostaa raskaan, monimutkaisen ja vaikeasti hallittavan kok...

  Suomi voisi olla maa, jossa tuhannet pienet omavaraiset luonnonyritykset elättävät itsensä omilla ehdoillaan. Pieniä sekatalouksia, joissa on muutama lehmä, vähän sikoja tai kanoja, oma perunapelto, ehkä poroja. Tiloja, jotka kuivaisivat horsmaa lääketeollisuudelle, keräisivät kuusenkerkkiä, jalostaisivat lihaa ja maitoa, pyörittäisivät pientä kalastusta – usein niin, että suurin osa tuotannosta pysyy paikallisessa vaihdossa. Tällaisia omavaraisia tai lähes omavaraisia talouksia voisi olla yhtä monta erilaista kuin on ihmisiä, eikä kaikkea mahdollista voi edes keksiä etukäteen. Näin ei kuitenkaan ole. Ei siksi, että markkinat vihaisivat pienuutta, vaan siksi, että valtio on tehnyt tällaisesta elämäntavasta ja yritysmuodosta käytännössä kannattamattoman. 1. Modernisaatio ja keskittämispolitiikka – mistä tämä alkoi? Suomen valtion modernisaatio alkoi viimeistään 1950‑luvulla. Sen fyysinen jälki näkyy ojitetuissa soissa ja metsissä, joissa metsähallinnon ja metsäpolitiikan logiikk...